Koijärven hautausmaata (kartta) alettiin raivata syksyllä 1923 satojen talkoolaisten voimin. Silloin oli jo selvillä, että seuraavana vuonna itsenäinen seurakunta aloittaisi toimintansa. Oma seurakunta koettiin tärkeäksi. Kirkon paikaksi oli määrätty ns. Klingan harju, ja pappila ja hautausmaa oli tarkoitus tehdä sen yhteyteen. Hautausmaa vihittiin käyttöönsä 17.12.1923, samalla kun kirkkokin. Tehtävästä vastasi piispa Gummerus avustajinaan asessori Kares sekä kirkkoherrat Savola Forssasta, Savander Humppilasta, Kaurinkoski Korppoosta (tuleva Koijärven kirkkoherra) ja Aaltoila (vt.) Tammelasta
Ensimmäisenä hautausmaalle haudattiin Yrjö Erik Lamminen Kojolta. Hautausmaan kunnostus jatkui, ja vuonna 1924 kirkkoneuvosto velvoitti jokaisen hevosen omistajan talkoisiin. Talkoopäivät määrättiin kylittäin.
Hautaustavat olivat aluksi sen ajan mukaiset. Vainajaa säilytettiin kotona ja hevossaatossa tuotiin hautausmaalle. Pappi piti siunauksen usein varsin suuren saattoväen läsnä ollessa. Hautajaiset vietettiin kotona arvokkaasti, ei yleisissä tiloissa. Useimmiten haudattiin sunnuntaiaamuna ennen jumalanpalvelusta. Vuonna 1939 alettiin suunnitella uutta hautausmaata, ja vuonna 1941 oli talkoitten vuoro. Uusi hautausmaa-alue on siunattu käyttöönsä 1943.
Sankarihauta-alue vihittiin käyttöönsä 14.1.1940. Mutta kesällä 1941 jatkosodan sytyttyä kirkkoherra Kaurinkoski vihki sankarihaudan laajennusosan. Sankarihaudoille kotiuttamisjuhlan yhteydessä joulukuussa 1944 tehtiin tietysti kunniakäynti yli kahdensadan sotilaan voimin. Koijärven sankarihautausmaalla lepää 137 vainajaa, joista 31 on siunattu kentälle jääneenä ja 37 on muun seurakunnan jäseniä. Kolme on haudattu yksityishautaan. Lisäksi 10 koijärveläistä on haudattu muualle. Vielä 2000-luvulla siunattiin kentälle jääneitä vainajia sankarihautaan. Koijärven miesten osuus sankarivainajista oli suurempi kuin Suomessa keskimäärin. Talvisodassa menetettiin 36 ja jatkosodassa kuoli 76 miestä. Sankarihauta-alueen patsaan ”Rauha sankareille” on tehnyt kuvanveistäjä Kauko Räsänen. Patsas vihittiin 16.8.1953. Se kuvaa maahan laskeutuvaa enkeliä. Karjalaan jääneiden muistokivi saatiin hautausmaalle 1954.
Vuonna 1960 hautausmaata laajennettiin jälleen. Hautausmaalle saatettiin haudata kahteen kerrokseen. Samalla rakennettiin uusi ruumiskellari. Koijärven hautausmaan kaunis, luonnonläheinen alue on tärkeä osa paikkakunnan historiaa ja nykyisyyttä.
"Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä." (Ps. 23:1-2)
