Forssan hautausmaa (kartta) saatiin Forssa -Yhtiön lahjoituksena 1909. Senaatti vahvisti päätöksen 12.1.1909. Alue Ojalanmäen tuntumasta oli valmis käytettäväksi. Se aidattiin kiviaidalla ja sinne hankittiin
rautaportit. Piispa Råbergh vihki alueen käyttöönsä 22.8.1909 ja ensimmäisenä sinne haudattiin yövartija Kallion pikkulapsi.
Kunnallisneuvos Rudolf Meyer rakennutti omalla kustannuksellaan kauniin kappelin, joka vihittiin käyttöönsä 13.11.1910. Kappeli oli ensimmäisiä siunauskappeleita Suomessa. Nykyään se on käytössä satunnaisesti.
Vuonna 1928 ostettiin lisää maata hautausmaan käyttöön ja vuonna 1935 hautausmaan kulmalle rakennettiin pienehkö ruumishuone, jonka yläkertaa saatettiin käyttää ruumiinavauksiin. Kappeliakin kunnostettiin ja sinne asennettiin lämmityskamiina.
Monet vanhat forssalaiset muistavat, kuinka hautajaissaatto lähti hautausmaan portilta ja johti sitten kappeliin käytävää pitkin. Veisuu säesti kulkua. Hautaaminen tapahtui sunnuntaisin jumalanpalveluksen jälkeen. Hautaustavat kehittyivät ajan mukana ja nykyisin haudataan lähinnä lauantaisin.
Sankarihauta-alue on vanhan kappelin vieressä. Sinne on haudattu 178 sankarivainajaa. Yksi on haudattuna sukuhautaan. Kuvanveistäjä Väinö Haapasalo teki muistomerkin ”Kuoleva sotilas", joka kuvaa enkeliä siunaamassa sotilasta. Muistomerkki paljastettiin elokuussa 1950.
Vanhan kappelin päädyssä on Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkki.
Kansalaissodassa vakaumuksensa puolesta kaatuneille oli alue hautausmaan ulkopuolella. Se oli ensin omaisten hoidossa, mutta tuli sitten hautausmaan laajentuessa osaksi hautausmaata ja seurakunnan hoitoon. Sinne on pystytetty muistomerkki sotien jälkeen.
Vuona 1973 hautausmaan uusi kappeli valmistui ja hautausmaata laajennettiin. Arkkitehti Yrjö Mykkäsen suunnitteli punatiilisen rakennuksen kellotorneineen. Kappeliin mahtuu 200 henkilöä. Ajanmukaiset sosiaalitilat rakennettiin myös. Hautausmaan uuden osan suunnitteli Lahden seurakuntien silloinen ylipuutarhuri Vilho Valento. Uudelle hautausmaalle kaavoitettiin omat lohkot uurnahaudoille, sukuhaudoille ja lasten haudoille, jotka erityisesti puhuttelevat vierailijaa.
Piispa Erkki Kansanaho vihki siunauskappelin ja hautausmaa-alueen laajennusosan käyttöönsä pyhäinpäivänä 11.11.1973. Samana päivänä asetettiin virkaansa myös uusi kirkkoherra Risto Heikkilä. Apteekkari Hjelt lahjoitti kappeliin urut, ja muitakin lahjoituksia saatiin.
Kauniin kuultokudoksen ”Alussa” valmisti seurakunnan tilauksesta taiteilija Pirkko Hammarberg. Nykyisin pyhäinpäivän iltana kappelissa vietetään muistohartaus vuoden aikana siunattujen forssalaisten ja muualta Forssaan haudattujen muistoksi.
Elämän liekki
Alueelle tuli myös muistolehto, johon ensimmäinen uurna haudattiin vasta 1993. Muistolehtoon pystytettiin yhteinen muistomerkki 1996. Nimilaatan omaisesta saa halutessaan graniittipylvääseen Muistomerkkinä on seppä Jukka Värvisen valmistama takorautateos ”Elämän liekki”. Sen on suunnitellut seurakunnan vapaaehtoisista muodostettu työryhmä yhdessä sepän kanssa. Muistoalueelle hautaaminen on lisääntynyt tuhkauksen myötä. Siellä voi viivähtää hetken istutusten keskellä.
Hautausmaa on kohtauspaikka
Uuden kappelin läheisyyteen perustettiin hautausmaan laajennusosa 1987. Sinne siunattiin ensimmäiset vainajat vuonna1993. Hautausmaa onkin laajentunut uuteen suuntaan vähitellen. Vanhalle puolellekin haudataan aina sitä mukaa, kun hautoja vapautuu. Tunnustukseton hauta-alue on uuden hautatoimilain mukaisesti raivattu hautausmaan luoteiskulmaan ja otetaan käyttöön 2007. Sitä käyttävät myös tarvittaessa Tammelan ja Humppilan seurakunnat.
Siunauskappelin katot on pinnoitettu 90-luvun lopulla ja kesällä 2006 suoritettiin lvi-remontti. Viime vuosina erilaiset hautakivet ovat taas löytäneet paikkansa hautausmailla. Vanhalla puolella on myös monia vanhoja kauniita hautakiviä. Oman aikakautensa tasakulmaiset muistokivet muodostavat näiden kanssa kokonaisuuden. Kaunis pylväshaapojen reunustama käytävä ohjaa tulijaa kappelin suuntaan. Suru yhdistää monia. Kaunis puutarha muistuttaa paratiisin kauneudesta perillä.
